Lusikoiden päitä ja pesiä

Koska arki kaivertajana harvemmin sisältää levykaiverrusta, harjoittelin hieman erilaisia pintoja hopealusikoiden kanssa. Lusikat olivat vanhoja ja sulatukseen menossa, joten sain harjoitella niillä aivan vapaasti. Materiaali oli todella kovaa ja aiheutti hieman hankaluuksia, mutta tällaisia sain aikaan. Kuvat eivät valitettavasti ole parhaimmasta päästä, mutta saa niistä hieman selville, mitä tuli tehtyä.

Monogrammeja ja tekstiä lusikanpäissä.

Tekstiä lusikanpesässä. Lusikat olivat todella syviä, ja kaivertaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa..

Monogrammeja ja ornamenttiä piirrettynä lusikan kuperaan pintaan.

Kaiverrettu, huh!

Sellainen siitä tuli!

Inspiraatio hukassa, muumit pelastaa

Kun tuntuu, että työt eivät etene ja taitoa ei ole, täytyy kehitellä jotain inspiroivaa välitekemistä, jotta luotto omiin kykyihin ja intohimo tekemiseen palaa. Itse olin tässä tilanteessa tammikuun alussa. Kaiverrin ei ollut pitkään aikaan ollut kädessä ja tuntui, etten osaa mitään ja minusta ei ikinä ole kaivertajaksi. Päätin keventää mieltä ja kaivertaa muumeja. Muumit auttaa aina, eikö?

Muumeista oli apua (ehkä hieman myös hiustenleikkuusta) ja tunsin olevani taas iskussa. Uudet haasteet, täältä tullaan!